kiivastuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kiivastuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiivastua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiivastuva | kiivastuvat |
| genetiivi | kiivastuvan | kiivastuvien (kiivastuvain) |
| partitiivi | kiivastuvaa | kiivastuvia |
| akkusatiivi | kiivastuva; kiivastuvan | kiivastuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiivastuvassa | kiivastuvissa |
| elatiivi | kiivastuvasta | kiivastuvista |
| illatiivi | kiivastuvaan | kiivastuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiivastuvalla | kiivastuvilla |
| ablatiivi | kiivastuvalta | kiivastuvilta |
| allatiivi | kiivastuvalle | kiivastuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiivastuvana | kiivastuvina |
| translatiivi | kiivastuvaksi | kiivastuviksi |
| abessiivi | kiivastuvatta | kiivastuvitta |
| instruktiivi | – | kiivastuvin |
| komitatiivi | – | kiivastuvine |