kilisevä

Suomi

Verbi

kilisevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kilistä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kilisevä	kilisevät
genetiivi	kilisevän	kilisevien (kiliseväin)
partitiivi	kilisevää	kiliseviä
akkusatiivi	kilisevä; kilisevän	kilisevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kilisevässä	kilisevissä
elatiivi	kilisevästä	kilisevistä
illatiivi	kilisevään	kiliseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kilisevällä	kilisevillä
ablatiivi	kilisevältä	kiliseviltä
allatiivi	kilisevälle	kiliseville
muut sijamuodot
essiivi	kilisevänä	kilisevinä
translatiivi	kiliseväksi	kiliseviksi
abessiivi	kilisevättä	kilisevittä
instruktiivi	–	kilisevin
komitatiivi	–	kilisevine