kinkerit
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakinkerit (monikollinen)
- seurakunnan pitämä kristillisen opin kuulustelu- ja opetustilaisuus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiŋkerit̪/, [ˈk̟iŋk̟e̞ˌrit̪]
- tavutus: kin‧ke‧rit
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kinkerit |
| genetiivi | – | kinkerien kinkereiden kinkereitten |
| partitiivi | – | kinkereitä kinkerejä |
| akkusatiivi | –; – |
kinkerit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kinkereissä |
| elatiivi | – | kinkereistä |
| illatiivi | – | kinkereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kinkereillä |
| ablatiivi | – | kinkereiltä |
| allatiivi | – | kinkereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kinkereinä |
| translatiivi | – | kinkereiksi |
| abessiivi | – | kinkereittä |
| instruktiivi | – | kinkerein |
| komitatiivi | – | kinkereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kinkeri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kinkerit Kielitoimiston sanakirjassa