kipinöitsevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kipinöidä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kipinöitsevä kipinöitsevät
genetiivi kipinöitsevän kipinöitsevien
(kipinöitseväin)
partitiivi kipinöitsevää kipinöitseviä
akkusatiivi kipinöitsevä; kipinöitsevän kipinöitsevät
sisäpaikallissijat
inessiivi kipinöitsevässä kipinöitsevissä
elatiivi kipinöitsevästä kipinöitsevistä
illatiivi kipinöitsevään kipinöitseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kipinöitsevällä kipinöitsevillä
ablatiivi kipinöitsevältä kipinöitseviltä
allatiivi kipinöitsevälle kipinöitseville
muut sijamuodot
essiivi kipinöitsevänä kipinöitsevinä
translatiivi kipinöitseväksi kipinöitseviksi
abessiivi kipinöitsevättä kipinöitsevittä
instruktiivi kipinöitsevin
komitatiivi kipinöitsevine