kipinöitsevä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakipinöitsevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kipinöidä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kipinöitsevä | kipinöitsevät |
| genetiivi | kipinöitsevän | kipinöitsevien (kipinöitseväin) |
| partitiivi | kipinöitsevää | kipinöitseviä |
| akkusatiivi | kipinöitsevä; kipinöitsevän |
kipinöitsevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kipinöitsevässä | kipinöitsevissä |
| elatiivi | kipinöitsevästä | kipinöitsevistä |
| illatiivi | kipinöitsevään | kipinöitseviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kipinöitsevällä | kipinöitsevillä |
| ablatiivi | kipinöitsevältä | kipinöitseviltä |
| allatiivi | kipinöitsevälle | kipinöitseville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kipinöitsevänä | kipinöitsevinä |
| translatiivi | kipinöitseväksi | kipinöitseviksi |
| abessiivi | kipinöitsevättä | kipinöitsevittä |
| instruktiivi | – | kipinöitsevin |
| komitatiivi | – | kipinöitsevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kipinöitsevä- | |
| vahva vartalo | kipinöitsevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |