kiristyvä

Suomi

Verbi

kiristyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiristyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiristyvä	kiristyvät
genetiivi	kiristyvän	kiristyvien (kiristyväin)
partitiivi	kiristyvää	kiristyviä
akkusatiivi	kiristyvä; kiristyvän	kiristyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiristyvässä	kiristyvissä
elatiivi	kiristyvästä	kiristyvistä
illatiivi	kiristyvään	kiristyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiristyvällä	kiristyvillä
ablatiivi	kiristyvältä	kiristyviltä
allatiivi	kiristyvälle	kiristyville
muut sijamuodot
essiivi	kiristyvänä	kiristyvinä
translatiivi	kiristyväksi	kiristyviksi
abessiivi	kiristyvättä	kiristyvittä
instruktiivi	–	kiristyvin
komitatiivi	–	kiristyvine