kirittävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kiriä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirittävä kirittävät
genetiivi kirittävän kirittävien
(kirittäväin)
partitiivi kirittävää kirittäviä
akkusatiivi kirittävä; kirittävän kirittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi kirittävässä kirittävissä
elatiivi kirittävästä kirittävistä
illatiivi kirittävään kirittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirittävällä kirittävillä
ablatiivi kirittävältä kirittäviltä
allatiivi kirittävälle kirittäville
muut sijamuodot
essiivi kirittävänä kirittävinä
translatiivi kirittäväksi kirittäviksi
abessiivi kirittävättä kirittävittä
instruktiivi kirittävin
komitatiivi kirittävine

kirittävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kirittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirittävä kirittävät
genetiivi kirittävän kirittävien
(kirittäväin)
partitiivi kirittävää kirittäviä
akkusatiivi kirittävä; kirittävän kirittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi kirittävässä kirittävissä
elatiivi kirittävästä kirittävistä
illatiivi kirittävään kirittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirittävällä kirittävillä
ablatiivi kirittävältä kirittäviltä
allatiivi kirittävälle kirittäville
muut sijamuodot
essiivi kirittävänä kirittävinä
translatiivi kirittäväksi kirittäviksi
abessiivi kirittävättä kirittävittä
instruktiivi kirittävin
komitatiivi kirittävine