kirkastanut

Suomi

kirkastanut

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kirkastanut	kirkastaneet
genetiivi	kirkastaneen	kirkastaneiden kirkastaneitten
partitiivi	kirkastanutta	kirkastaneita
akkusatiivi	kirkastanut; kirkastaneen	kirkastaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kirkastaneessa	kirkastaneissa
elatiivi	kirkastaneesta	kirkastaneista
illatiivi	kirkastaneeseen	kirkastaneisiin kirkastaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kirkastaneella	kirkastaneilla
ablatiivi	kirkastaneelta	kirkastaneilta
allatiivi	kirkastaneelle	kirkastaneille
muut sijamuodot
essiivi	kirkastaneena	kirkastaneina
translatiivi	kirkastaneeksi	kirkastaneiksi
abessiivi	kirkastaneetta	kirkastaneitta
instruktiivi	–	kirkastanein
komitatiivi	–	kirkastaneine
vartalot
vokaalivartalo	kirkastanee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kirkastanut-