kiukuttava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakiukuttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiukuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiukuttava | kiukuttavat |
| genetiivi | kiukuttavan | kiukuttavien (kiukuttavain) |
| partitiivi | kiukuttavaa | kiukuttavia |
| akkusatiivi | kiukuttava; kiukuttavan | kiukuttavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiukuttavassa | kiukuttavissa |
| elatiivi | kiukuttavasta | kiukuttavista |
| illatiivi | kiukuttavaan | kiukuttaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiukuttavalla | kiukuttavilla |
| ablatiivi | kiukuttavalta | kiukuttavilta |
| allatiivi | kiukuttavalle | kiukuttaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiukuttavana | kiukuttavina |
| translatiivi | kiukuttavaksi | kiukuttaviksi |
| abessiivi | kiukuttavatta | kiukuttavitta |
| instruktiivi | – | kiukuttavin |
| komitatiivi | – | kiukuttavine |