kivittänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kivittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kivittänyt kivittäneet
genetiivi kivittäneen kivittäneiden
kivittäneitten
partitiivi kivittänyttä kivittäneitä
akkusatiivi kivittänyt; kivittäneen kivittäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kivittäneessä kivittäneissä
elatiivi kivittäneestä kivittäneistä
illatiivi kivittäneeseen kivittäneisiin
kivittäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kivittäneellä kivittäneillä
ablatiivi kivittäneeltä kivittäneiltä
allatiivi kivittäneelle kivittäneille
muut sijamuodot
essiivi kivittäneenä kivittäneinä
translatiivi kivittäneeksi kivittäneiksi
abessiivi kivittäneettä kivittäneittä
instruktiivi kivittänein
komitatiivi kivittäneine