kivittävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kivittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kivittävä kivittävät
genetiivi kivittävän kivittävien
(kivittäväin)
partitiivi kivittävää kivittäviä
akkusatiivi kivittävä; kivittävän kivittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi kivittävässä kivittävissä
elatiivi kivittävästä kivittävistä
illatiivi kivittävään kivittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kivittävällä kivittävillä
ablatiivi kivittävältä kivittäviltä
allatiivi kivittävälle kivittäville
muut sijamuodot
essiivi kivittävänä kivittävinä
translatiivi kivittäväksi kivittäviksi
abessiivi kivittävättä kivittävittä
instruktiivi kivittävin
komitatiivi kivittävine