kohtaava

Suomi

Verbi

kohtaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kohdata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kohtaava	kohtaavat
genetiivi	kohtaavan	kohtaavien (kohtaavain)
partitiivi	kohtaavaa	kohtaavia
akkusatiivi	kohtaava; kohtaavan	kohtaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kohtaavassa	kohtaavissa
elatiivi	kohtaavasta	kohtaavista
illatiivi	kohtaavaan	kohtaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kohtaavalla	kohtaavilla
ablatiivi	kohtaavalta	kohtaavilta
allatiivi	kohtaavalle	kohtaaville
muut sijamuodot
essiivi	kohtaavana	kohtaavina
translatiivi	kohtaavaksi	kohtaaviksi
abessiivi	kohtaavatta	kohtaavitta
instruktiivi	–	kohtaavin
komitatiivi	–	kohtaavine