kokoontuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakokoontuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kokoontua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kokoontuva | kokoontuvat |
genetiivi | kokoontuvan | kokoontuvien (kokoontuvain) |
partitiivi | kokoontuvaa | kokoontuvia |
akkusatiivi | kokoontuva; kokoontuvan | kokoontuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kokoontuvassa | kokoontuvissa |
elatiivi | kokoontuvasta | kokoontuvista |
illatiivi | kokoontuvaan | kokoontuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kokoontuvalla | kokoontuvilla |
ablatiivi | kokoontuvalta | kokoontuvilta |
allatiivi | kokoontuvalle | kokoontuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kokoontuvana | kokoontuvina |
translatiivi | kokoontuvaksi | kokoontuviksi |
abessiivi | kokoontuvatta | kokoontuvitta |
instruktiivi | – | kokoontuvin |
komitatiivi | – | kokoontuvine |