kompastuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kompastua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kompastuttava kompastuttavat
genetiivi kompastuttavan kompastuttavien
(kompastuttavain)
partitiivi kompastuttavaa kompastuttavia
akkusatiivi kompastuttava; kompastuttavan kompastuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kompastuttavassa kompastuttavissa
elatiivi kompastuttavasta kompastuttavista
illatiivi kompastuttavaan kompastuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kompastuttavalla kompastuttavilla
ablatiivi kompastuttavalta kompastuttavilta
allatiivi kompastuttavalle kompastuttaville
muut sijamuodot
essiivi kompastuttavana kompastuttavina
translatiivi kompastuttavaksi kompastuttaviksi
abessiivi kompastuttavatta kompastuttavitta
instruktiivi kompastuttavin
komitatiivi kompastuttavine

kompastuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kompastuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kompastuttava kompastuttavat
genetiivi kompastuttavan kompastuttavien
(kompastuttavain)
partitiivi kompastuttavaa kompastuttavia
akkusatiivi kompastuttava; kompastuttavan kompastuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kompastuttavassa kompastuttavissa
elatiivi kompastuttavasta kompastuttavista
illatiivi kompastuttavaan kompastuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kompastuttavalla kompastuttavilla
ablatiivi kompastuttavalta kompastuttavilta
allatiivi kompastuttavalle kompastuttaville
muut sijamuodot
essiivi kompastuttavana kompastuttavina
translatiivi kompastuttavaksi kompastuttaviksi
abessiivi kompastuttavatta kompastuttavitta
instruktiivi kompastuttavin
komitatiivi kompastuttavine