korkannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä korkata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korkannut korkanneet
genetiivi korkanneen korkanneiden
korkanneitten
partitiivi korkannutta korkanneita
akkusatiivi korkannut; korkanneen korkanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi korkanneessa korkanneissa
elatiivi korkanneesta korkanneista
illatiivi korkanneeseen korkanneisiin
korkanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korkanneella korkanneilla
ablatiivi korkanneelta korkanneilta
allatiivi korkanneelle korkanneille
muut sijamuodot
essiivi korkanneena korkanneina
translatiivi korkanneeksi korkanneiksi
abessiivi korkanneetta korkanneitta
instruktiivi korkannein
komitatiivi korkanneine