korotettava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä korottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korotettava korotettavat
genetiivi korotettavan korotettavien
(korotettavain)
partitiivi korotettavaa korotettavia
akkusatiivi korotettava; korotettavan korotettavat
sisäpaikallissijat
inessiivi korotettavassa korotettavissa
elatiivi korotettavasta korotettavista
illatiivi korotettavaan korotettaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi korotettavalla korotettavilla
ablatiivi korotettavalta korotettavilta
allatiivi korotettavalle korotettaville
muut sijamuodot
essiivi korotettavana korotettavina
translatiivi korotettavaksi korotettaviksi
abessiivi korotettavatta korotettavitta
instruktiivi korotettavin
komitatiivi korotettavine