korottanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä korottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korottanut korottaneet
genetiivi korottaneen korottaneiden
korottaneitten
partitiivi korottanutta korottaneita
akkusatiivi korottanut; korottaneen korottaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi korottaneessa korottaneissa
elatiivi korottaneesta korottaneista
illatiivi korottaneeseen korottaneisiin
korottaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korottaneella korottaneilla
ablatiivi korottaneelta korottaneilta
allatiivi korottaneelle korottaneille
muut sijamuodot
essiivi korottaneena korottaneina
translatiivi korottaneeksi korottaneiksi
abessiivi korottaneetta korottaneitta
instruktiivi korottanein
komitatiivi korottaneine