korreloinut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä korreloida

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korreloinut korreloineet
genetiivi korreloineen korreloineiden
korreloineitten
partitiivi korreloinutta korreloineita
akkusatiivi korreloinut; korreloineen korreloineet
sisäpaikallissijat
inessiivi korreloineessa korreloineissa
elatiivi korreloineesta korreloineista
illatiivi korreloineeseen korreloineisiin
korreloineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korreloineella korreloineilla
ablatiivi korreloineelta korreloineilta
allatiivi korreloineelle korreloineille
muut sijamuodot
essiivi korreloineena korreloineina
translatiivi korreloineeksi korreloineiksi
abessiivi korreloineetta korreloineitta
instruktiivi korreloinein
komitatiivi korreloineine