korreloiva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä korreloida

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korreloiva korreloivat
genetiivi korreloivan korreloivien
(korreloivain)
partitiivi korreloivaa korreloivia
akkusatiivi korreloiva; korreloivan korreloivat
sisäpaikallissijat
inessiivi korreloivassa korreloivissa
elatiivi korreloivasta korreloivista
illatiivi korreloivaan korreloiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi korreloivalla korreloivilla
ablatiivi korreloivalta korreloivilta
allatiivi korreloivalle korreloiville
muut sijamuodot
essiivi korreloivana korreloivina
translatiivi korreloivaksi korreloiviksi
abessiivi korreloivatta korreloivitta
instruktiivi korreloivin
komitatiivi korreloivine