kosinut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kosia

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kosinut kosineet
genetiivi kosineen kosineiden
kosineitten
partitiivi kosinutta kosineita
akkusatiivi kosinut; kosineen kosineet
sisäpaikallissijat
inessiivi kosineessa kosineissa
elatiivi kosineesta kosineista
illatiivi kosineeseen kosineisiin
kosineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kosineella kosineilla
ablatiivi kosineelta kosineilta
allatiivi kosineelle kosineille
muut sijamuodot
essiivi kosineena kosineina
translatiivi kosineeksi kosineiksi
abessiivi kosineetta kosineitta
instruktiivi kosinein
komitatiivi kosineine