koskenut
Suomi
muokkaakoskenut
- jhk kohditunut, liittynyt
- Konserttia koskenut arvostelu oli poikkeavan ylistävä.
Etymologia
muokkaa- 2. partisiippi verbistä koskea
Verbi
muokkaakoskenut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä koskea
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koskenut | koskeneet |
| genetiivi | koskeneen | koskeneiden koskeneitten |
| partitiivi | koskenutta | koskeneita |
| akkusatiivi | koskenut; koskeneen |
koskeneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koskeneessa | koskeneissa |
| elatiivi | koskeneesta | koskeneista |
| illatiivi | koskeneeseen | koskeneisiin koskeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koskeneella | koskeneilla |
| ablatiivi | koskeneelta | koskeneilta |
| allatiivi | koskeneelle | koskeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koskeneena | koskeneina |
| translatiivi | koskeneeksi | koskeneiksi |
| abessiivi | koskeneetta | koskeneitta |
| instruktiivi | – | koskenein |
| komitatiivi | – | koskeneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koskenee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koskenut- | |