kouluttautuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakouluttautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kouluttautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kouluttautuva | kouluttautuvat |
| genetiivi | kouluttautuvan | kouluttautuvien (kouluttautuvain) |
| partitiivi | kouluttautuvaa | kouluttautuvia |
| akkusatiivi | kouluttautuva; kouluttautuvan | kouluttautuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kouluttautuvassa | kouluttautuvissa |
| elatiivi | kouluttautuvasta | kouluttautuvista |
| illatiivi | kouluttautuvaan | kouluttautuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kouluttautuvalla | kouluttautuvilla |
| ablatiivi | kouluttautuvalta | kouluttautuvilta |
| allatiivi | kouluttautuvalle | kouluttautuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kouluttautuvana | kouluttautuvina |
| translatiivi | kouluttautuvaksi | kouluttautuviksi |
| abessiivi | kouluttautuvatta | kouluttautuvitta |
| instruktiivi | – | kouluttautuvin |
| komitatiivi | – | kouluttautuvine |