kroolaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kroolata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kroolaava kroolaavat
genetiivi kroolaavan kroolaavien
(kroolaavain)
partitiivi kroolaavaa kroolaavia
akkusatiivi kroolaava; kroolaavan kroolaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kroolaavassa kroolaavissa
elatiivi kroolaavasta kroolaavista
illatiivi kroolaavaan kroolaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kroolaavalla kroolaavilla
ablatiivi kroolaavalta kroolaavilta
allatiivi kroolaavalle kroolaaville
muut sijamuodot
essiivi kroolaavana kroolaavina
translatiivi kroolaavaksi kroolaaviksi
abessiivi kroolaavatta kroolaavitta
instruktiivi kroolaavin
komitatiivi kroolaavine