kumuloituva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakumuloituva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kumuloitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumuloituva | kumuloituvat |
| genetiivi | kumuloituvan | kumuloituvien (kumuloituvain) |
| partitiivi | kumuloituvaa | kumuloituvia |
| akkusatiivi | kumuloituva; kumuloituvan |
kumuloituvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumuloituvassa | kumuloituvissa |
| elatiivi | kumuloituvasta | kumuloituvista |
| illatiivi | kumuloituvaan | kumuloituviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumuloituvalla | kumuloituvilla |
| ablatiivi | kumuloituvalta | kumuloituvilta |
| allatiivi | kumuloituvalle | kumuloituville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumuloituvana | kumuloituvina |
| translatiivi | kumuloituvaksi | kumuloituviksi |
| abessiivi | kumuloituvatta | kumuloituvitta |
| instruktiivi | – | kumuloituvin |
| komitatiivi | – | kumuloituvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kumuloituva- | |
| vahva vartalo | kumuloituva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |