kuohinut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakuohinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kuohia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuohinut | kuohineet |
| genetiivi | kuohineen | kuohineiden kuohineitten |
| partitiivi | kuohinutta | kuohineita |
| akkusatiivi | kuohinut; kuohineen | kuohineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuohineessa | kuohineissa |
| elatiivi | kuohineesta | kuohineista |
| illatiivi | kuohineeseen | kuohineisiin kuohineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuohineella | kuohineilla |
| ablatiivi | kuohineelta | kuohineilta |
| allatiivi | kuohineelle | kuohineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuohineena | kuohineina |
| translatiivi | kuohineeksi | kuohineiksi |
| abessiivi | kuohineetta | kuohineitta |
| instruktiivi | – | kuohinein |
| komitatiivi | – | kuohineine |