kuullottanut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kuullottanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kuullottaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuullottanut | kuullottaneet |
genetiivi | kuullottaneen | kuullottaneiden kuullottaneitten |
partitiivi | kuullottanutta | kuullottaneita |
akkusatiivi | kuullottanut; kuullottaneen | kuullottaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuullottaneessa | kuullottaneissa |
elatiivi | kuullottaneesta | kuullottaneista |
illatiivi | kuullottaneeseen | kuullottaneisiin kuullottaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuullottaneella | kuullottaneilla |
ablatiivi | kuullottaneelta | kuullottaneilta |
allatiivi | kuullottaneelle | kuullottaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuullottaneena | kuullottaneina |
translatiivi | kuullottaneeksi | kuullottaneiksi |
abessiivi | kuullottaneetta | kuullottaneitta |
instruktiivi | – | kuullottanein |
komitatiivi | – | kuullottaneine |