kuvastava

Suomi

Verbi

kuvastava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuvastaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuvastava	kuvastavat
genetiivi	kuvastavan	kuvastavien (kuvastavain)
partitiivi	kuvastavaa	kuvastavia
akkusatiivi	kuvastava; kuvastavan	kuvastavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuvastavassa	kuvastavissa
elatiivi	kuvastavasta	kuvastavista
illatiivi	kuvastavaan	kuvastaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuvastavalla	kuvastavilla
ablatiivi	kuvastavalta	kuvastavilta
allatiivi	kuvastavalle	kuvastaville
muut sijamuodot
essiivi	kuvastavana	kuvastavina
translatiivi	kuvastavaksi	kuvastaviksi
abessiivi	kuvastavatta	kuvastavitta
instruktiivi	–	kuvastavin
komitatiivi	–	kuvastavine