kyhäävä

Suomi

Verbi

kyhäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kyhätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyhäävä	kyhäävät
genetiivi	kyhäävän	kyhäävien (kyhääväin)
partitiivi	kyhäävää	kyhääviä
akkusatiivi	kyhäävä; kyhäävän	kyhäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kyhäävässä	kyhäävissä
elatiivi	kyhäävästä	kyhäävistä
illatiivi	kyhäävään	kyhääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kyhäävällä	kyhäävillä
ablatiivi	kyhäävältä	kyhääviltä
allatiivi	kyhäävälle	kyhääville
muut sijamuodot
essiivi	kyhäävänä	kyhäävinä
translatiivi	kyhääväksi	kyhääviksi
abessiivi	kyhäävättä	kyhäävittä
instruktiivi	–	kyhäävin
komitatiivi	–	kyhäävine