kyllästyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kyllästyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyllästyttävä kyllästyttävät
genetiivi kyllästyttävän kyllästyttävien
(kyllästyttäväin)
partitiivi kyllästyttävää kyllästyttäviä
akkusatiivi kyllästyttävä; kyllästyttävän kyllästyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi kyllästyttävässä kyllästyttävissä
elatiivi kyllästyttävästä kyllästyttävistä
illatiivi kyllästyttävään kyllästyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyllästyttävällä kyllästyttävillä
ablatiivi kyllästyttävältä kyllästyttäviltä
allatiivi kyllästyttävälle kyllästyttäville
muut sijamuodot
essiivi kyllästyttävänä kyllästyttävinä
translatiivi kyllästyttäväksi kyllästyttäviksi
abessiivi kyllästyttävättä kyllästyttävittä
instruktiivi kyllästyttävin
komitatiivi kyllästyttävine

kyllästyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kyllästyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyllästyttävä kyllästyttävät
genetiivi kyllästyttävän kyllästyttävien
(kyllästyttäväin)
partitiivi kyllästyttävää kyllästyttäviä
akkusatiivi kyllästyttävä; kyllästyttävän kyllästyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi kyllästyttävässä kyllästyttävissä
elatiivi kyllästyttävästä kyllästyttävistä
illatiivi kyllästyttävään kyllästyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyllästyttävällä kyllästyttävillä
ablatiivi kyllästyttävältä kyllästyttäviltä
allatiivi kyllästyttävälle kyllästyttäville
muut sijamuodot
essiivi kyllästyttävänä kyllästyttävinä
translatiivi kyllästyttäväksi kyllästyttäviksi
abessiivi kyllästyttävättä kyllästyttävittä
instruktiivi kyllästyttävin
komitatiivi kyllästyttävine