kynttävä

Suomi

Verbi

kynttävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kynttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kynttävä	kynttävät
genetiivi	kynttävän	kynttävien (kynttäväin)
partitiivi	kynttävää	kynttäviä
akkusatiivi	kynttävä; kynttävän	kynttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kynttävässä	kynttävissä
elatiivi	kynttävästä	kynttävistä
illatiivi	kynttävään	kynttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kynttävällä	kynttävillä
ablatiivi	kynttävältä	kynttäviltä
allatiivi	kynttävälle	kynttäville
muut sijamuodot
essiivi	kynttävänä	kynttävinä
translatiivi	kynttäväksi	kynttäviksi
abessiivi	kynttävättä	kynttävittä
instruktiivi	–	kynttävin
komitatiivi	–	kynttävine