kyyditsevä

Suomi

Verbi

kyyditsevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kyyditä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyyditsevä	kyyditsevät
genetiivi	kyyditsevän	kyyditsevien (kyyditseväin)
partitiivi	kyyditsevää	kyyditseviä
akkusatiivi	kyyditsevä; kyyditsevän	kyyditsevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kyyditsevässä	kyyditsevissä
elatiivi	kyyditsevästä	kyyditsevistä
illatiivi	kyyditsevään	kyyditseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kyyditsevällä	kyyditsevillä
ablatiivi	kyyditsevältä	kyyditseviltä
allatiivi	kyyditsevälle	kyyditseville
muut sijamuodot
essiivi	kyyditsevänä	kyyditsevinä
translatiivi	kyyditseväksi	kyyditseviksi
abessiivi	kyyditsevättä	kyyditsevittä
instruktiivi	–	kyyditsevin
komitatiivi	–	kyyditsevine