läikyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä läikkyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läikyttävä läikyttävät
genetiivi läikyttävän läikyttävien
(läikyttäväin)
partitiivi läikyttävää läikyttäviä
akkusatiivi läikyttävä; läikyttävän läikyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi läikyttävässä läikyttävissä
elatiivi läikyttävästä läikyttävistä
illatiivi läikyttävään läikyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi läikyttävällä läikyttävillä
ablatiivi läikyttävältä läikyttäviltä
allatiivi läikyttävälle läikyttäville
muut sijamuodot
essiivi läikyttävänä läikyttävinä
translatiivi läikyttäväksi läikyttäviksi
abessiivi läikyttävättä läikyttävittä
instruktiivi läikyttävin
komitatiivi läikyttävine

läikyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä läikyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läikyttävä läikyttävät
genetiivi läikyttävän läikyttävien
(läikyttäväin)
partitiivi läikyttävää läikyttäviä
akkusatiivi läikyttävä; läikyttävän läikyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi läikyttävässä läikyttävissä
elatiivi läikyttävästä läikyttävistä
illatiivi läikyttävään läikyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi läikyttävällä läikyttävillä
ablatiivi läikyttävältä läikyttäviltä
allatiivi läikyttävälle läikyttäville
muut sijamuodot
essiivi läikyttävänä läikyttävinä
translatiivi läikyttäväksi läikyttäviksi
abessiivi läikyttävättä läikyttävittä
instruktiivi läikyttävin
komitatiivi läikyttävine