löyhkäävä

Suomi

Verbi

löyhkäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä löyhkätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	löyhkäävä	löyhkäävät
genetiivi	löyhkäävän	löyhkäävien (löyhkääväin)
partitiivi	löyhkäävää	löyhkääviä
akkusatiivi	löyhkäävä; löyhkäävän	löyhkäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	löyhkäävässä	löyhkäävissä
elatiivi	löyhkäävästä	löyhkäävistä
illatiivi	löyhkäävään	löyhkääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	löyhkäävällä	löyhkäävillä
ablatiivi	löyhkäävältä	löyhkääviltä
allatiivi	löyhkäävälle	löyhkääville
muut sijamuodot
essiivi	löyhkäävänä	löyhkäävinä
translatiivi	löyhkääväksi	löyhkääviksi
abessiivi	löyhkäävättä	löyhkäävittä
instruktiivi	–	löyhkäävin
komitatiivi	–	löyhkäävine