löysäävä

Suomi

Verbi

löysäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä löysätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	löysäävä	löysäävät
genetiivi	löysäävän	löysäävien (löysääväin)
partitiivi	löysäävää	löysääviä
akkusatiivi	löysäävä; löysäävän	löysäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	löysäävässä	löysäävissä
elatiivi	löysäävästä	löysäävistä
illatiivi	löysäävään	löysääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	löysäävällä	löysäävillä
ablatiivi	löysäävältä	löysääviltä
allatiivi	löysäävälle	löysääville
muut sijamuodot
essiivi	löysäävänä	löysäävinä
translatiivi	löysääväksi	löysääviksi
abessiivi	löysäävättä	löysäävittä
instruktiivi	–	löysäävin
komitatiivi	–	löysäävine