löytyvä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaalöytyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä löytyä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | löytyvä | löytyvät |
genetiivi | löytyvän | löytyvien (löytyväin) |
partitiivi | löytyvää | löytyviä |
akkusatiivi | löytyvä; löytyvän | löytyvät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | löytyvässä | löytyvissä |
elatiivi | löytyvästä | löytyvistä |
illatiivi | löytyvään | löytyviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | löytyvällä | löytyvillä |
ablatiivi | löytyvältä | löytyviltä |
allatiivi | löytyvälle | löytyville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | löytyvänä | löytyvinä |
translatiivi | löytyväksi | löytyviksi |
abessiivi | löytyvättä | löytyvittä |
instruktiivi | – | löytyvin |
komitatiivi | – | löytyvine |