laillistuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä laillistua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laillistuttava laillistuttavat
genetiivi laillistuttavan laillistuttavien
(laillistuttavain)
partitiivi laillistuttavaa laillistuttavia
akkusatiivi laillistuttava;
laillistuttavan
laillistuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi laillistuttavassa laillistuttavissa
elatiivi laillistuttavasta laillistuttavista
illatiivi laillistuttavaan laillistuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi laillistuttavalla laillistuttavilla
ablatiivi laillistuttavalta laillistuttavilta
allatiivi laillistuttavalle laillistuttaville
muut sijamuodot
essiivi laillistuttavana laillistuttavina
translatiivi laillistuttavaksi laillistuttaviksi
abessiivi laillistuttavatta laillistuttavitta
instruktiivi laillistuttavin
komitatiivi laillistuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo laillistuttava-
vahva vartalo laillistuttava-
konsonantti-
vartalo
-

laillistuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä laillistuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laillistuttava laillistuttavat
genetiivi laillistuttavan laillistuttavien
(laillistuttavain)
partitiivi laillistuttavaa laillistuttavia
akkusatiivi laillistuttava;
laillistuttavan
laillistuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi laillistuttavassa laillistuttavissa
elatiivi laillistuttavasta laillistuttavista
illatiivi laillistuttavaan laillistuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi laillistuttavalla laillistuttavilla
ablatiivi laillistuttavalta laillistuttavilta
allatiivi laillistuttavalle laillistuttaville
muut sijamuodot
essiivi laillistuttavana laillistuttavina
translatiivi laillistuttavaksi laillistuttaviksi
abessiivi laillistuttavatta laillistuttavitta
instruktiivi laillistuttavin
komitatiivi laillistuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo laillistuttava-
vahva vartalo laillistuttava-
konsonantti-
vartalo
-