laimistunut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
laimistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä laimistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laimistunut | laimistuneet |
| genetiivi | laimistuneen | laimistuneiden laimistuneitten |
| partitiivi | laimistunutta | laimistuneita |
| akkusatiivi | laimistunut; laimistuneen | laimistuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laimistuneessa | laimistuneissa |
| elatiivi | laimistuneesta | laimistuneista |
| illatiivi | laimistuneeseen | laimistuneisiin laimistuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laimistuneella | laimistuneilla |
| ablatiivi | laimistuneelta | laimistuneilta |
| allatiivi | laimistuneelle | laimistuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laimistuneena | laimistuneina |
| translatiivi | laimistuneeksi | laimistuneiksi |
| abessiivi | laimistuneetta | laimistuneitta |
| instruktiivi | – | laimistunein |
| komitatiivi | – | laimistuneine |