laimistuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
laimistuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä laimistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laimistuva | laimistuvat |
| genetiivi | laimistuvan | laimistuvien (laimistuvain) |
| partitiivi | laimistuvaa | laimistuvia |
| akkusatiivi | laimistuva; laimistuvan | laimistuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laimistuvassa | laimistuvissa |
| elatiivi | laimistuvasta | laimistuvista |
| illatiivi | laimistuvaan | laimistuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laimistuvalla | laimistuvilla |
| ablatiivi | laimistuvalta | laimistuvilta |
| allatiivi | laimistuvalle | laimistuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laimistuvana | laimistuvina |
| translatiivi | laimistuvaksi | laimistuviksi |
| abessiivi | laimistuvatta | laimistuvitta |
| instruktiivi | – | laimistuvin |
| komitatiivi | – | laimistuvine |