lajitteleva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lajitella

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lajitteleva lajittelevat
genetiivi lajittelevan lajittelevien
(lajittelevain)
partitiivi lajittelevaa lajittelevia
akkusatiivi lajitteleva; lajittelevan lajittelevat
sisäpaikallissijat
inessiivi lajittelevassa lajittelevissa
elatiivi lajittelevasta lajittelevista
illatiivi lajittelevaan lajitteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi lajittelevalla lajittelevilla
ablatiivi lajittelevalta lajittelevilta
allatiivi lajittelevalle lajitteleville
muut sijamuodot
essiivi lajittelevana lajittelevina
translatiivi lajittelevaksi lajitteleviksi
abessiivi lajittelevatta lajittelevitta
instruktiivi lajittelevin
komitatiivi lajittelevine