langeta

Suomi

Verbi

langeta (74-G) (taivutus[luo])

1. (murteellinen, yleiskielessä vanhahtava) kaatua

   Lankesin ja loukkasin polveni.

   Ikäihmisen lankeamisesta saattaa seurata lonkkamurtuma.

2. (vanhahtava, nykykielessä ylätyyliä) heittäytyä

   ~ polvilleen

3. (kuvaannollisesti) sortua, hairahtaa, hairahtua tekemään jtk

   ~ säälimään itseään

4. (kuvaannollisesti) ~ (ill.) joutua jkn/jnk harhauttamana jhk

   ~ ansaan

   ~ syntiin

5. ~ (allat.) kohdistua, osua jhk; kohdistua, tulla jnk rasitukseksi

   Auringonvalo lankesi hänen kasvoilleen.

   Vastuu lankeaa hänelle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑŋːet̪ɑˣ/, [ˈlɑŋːet̪ɑ]

• tavutus: lan‧ge‧ta

Käännökset

1. kaatua, heittäytyä

englanti: fall, hurl oneself espanja: caer, hincarse ranska: tomber, trébucher

ruotsi: falla (ned/ner) saksa: fallen, stürzen

2. sortua, hairahtaa tekemään jtk

espanja: incurrir (en) ranska: succomber (à)

ruotsi: ta miste (på att göra ngt), missta

3. joutua jkn/jnk harhauttamana jhk

englanti: fall, lapse, sink (into) espanja: caer (en), incurrir (en) ranska: succomber (à), échoir

ruotsi: falla (för) saksa: (d) erliegen

4. kohdistua, osua; tulla jkn rasitukseksi

englanti: cast (varjo), (tulla jkn rasitukseksi) fall (to), (~ maksettavaksi) fall due, mature espanja: (tulla jkn rasitukseksi) recaer, vencer ranska: (tulla jkn rasitukseksi) incomber (à), échoir

ruotsi: (osua) falla, utfalla saksa: (osua) einfallen, auffallen; (tulla jkn rasitukseksi) auf (a) entfallen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: lankeemus
• verbit: kausatiivinen langettaa

Aiheesta muualla

• langeta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

langeta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä langettaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä langettaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä langettaa