laukkaava

Suomi

Verbi

laukkaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä laukata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	laukkaava	laukkaavat
genetiivi	laukkaavan	laukkaavien (laukkaavain)
partitiivi	laukkaavaa	laukkaavia
akkusatiivi	laukkaava; laukkaavan	laukkaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	laukkaavassa	laukkaavissa
elatiivi	laukkaavasta	laukkaavista
illatiivi	laukkaavaan	laukkaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laukkaavalla	laukkaavilla
ablatiivi	laukkaavalta	laukkaavilta
allatiivi	laukkaavalle	laukkaaville
muut sijamuodot
essiivi	laukkaavana	laukkaavina
translatiivi	laukkaavaksi	laukkaaviksi
abessiivi	laukkaavatta	laukkaavitta
instruktiivi	–	laukkaavin
komitatiivi	–	laukkaavine