lausuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaalausuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lausua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lausuva | lausuvat |
| genetiivi | lausuvan | lausuvien (lausuvain) |
| partitiivi | lausuvaa | lausuvia |
| akkusatiivi | lausuva; lausuvan | lausuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lausuvassa | lausuvissa |
| elatiivi | lausuvasta | lausuvista |
| illatiivi | lausuvaan | lausuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lausuvalla | lausuvilla |
| ablatiivi | lausuvalta | lausuvilta |
| allatiivi | lausuvalle | lausuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lausuvana | lausuvina |
| translatiivi | lausuvaksi | lausuviksi |
| abessiivi | lausuvatta | lausuvitta |
| instruktiivi | – | lausuvin |
| komitatiivi | – | lausuvine |