leijuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä leijua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leijuttava leijuttavat
genetiivi leijuttavan leijuttavien
(leijuttavain)
partitiivi leijuttavaa leijuttavia
akkusatiivi leijuttava; leijuttavan leijuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi leijuttavassa leijuttavissa
elatiivi leijuttavasta leijuttavista
illatiivi leijuttavaan leijuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi leijuttavalla leijuttavilla
ablatiivi leijuttavalta leijuttavilta
allatiivi leijuttavalle leijuttaville
muut sijamuodot
essiivi leijuttavana leijuttavina
translatiivi leijuttavaksi leijuttaviksi
abessiivi leijuttavatta leijuttavitta
instruktiivi leijuttavin
komitatiivi leijuttavine

leijuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä leijuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leijuttava leijuttavat
genetiivi leijuttavan leijuttavien
(leijuttavain)
partitiivi leijuttavaa leijuttavia
akkusatiivi leijuttava; leijuttavan leijuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi leijuttavassa leijuttavissa
elatiivi leijuttavasta leijuttavista
illatiivi leijuttavaan leijuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi leijuttavalla leijuttavilla
ablatiivi leijuttavalta leijuttavilta
allatiivi leijuttavalle leijuttaville
muut sijamuodot
essiivi leijuttavana leijuttavina
translatiivi leijuttavaksi leijuttaviksi
abessiivi leijuttavatta leijuttavitta
instruktiivi leijuttavin
komitatiivi leijuttavine