leimaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaleimaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä leimata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leimaava | leimaavat |
| genetiivi | leimaavan | leimaavien (leimaavain) |
| partitiivi | leimaavaa | leimaavia |
| akkusatiivi | leimaava; leimaavan | leimaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leimaavassa | leimaavissa |
| elatiivi | leimaavasta | leimaavista |
| illatiivi | leimaavaan | leimaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leimaavalla | leimaavilla |
| ablatiivi | leimaavalta | leimaavilta |
| allatiivi | leimaavalle | leimaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leimaavana | leimaavina |
| translatiivi | leimaavaksi | leimaaviksi |
| abessiivi | leimaavatta | leimaavitta |
| instruktiivi | – | leimaavin |
| komitatiivi | – | leimaavine |