leivittävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä leivittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leivittävä leivittävät
genetiivi leivittävän leivittävien
(leivittäväin)
partitiivi leivittävää leivittäviä
akkusatiivi leivittävä; leivittävän leivittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi leivittävässä leivittävissä
elatiivi leivittävästä leivittävistä
illatiivi leivittävään leivittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi leivittävällä leivittävillä
ablatiivi leivittävältä leivittäviltä
allatiivi leivittävälle leivittäville
muut sijamuodot
essiivi leivittävänä leivittävinä
translatiivi leivittäväksi leivittäviksi
abessiivi leivittävättä leivittävittä
instruktiivi leivittävin
komitatiivi leivittävine