lenkkeilevä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaalenkkeilevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lenkkeillä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lenkkeilevä | lenkkeilevät |
| genetiivi | lenkkeilevän | lenkkeilevien (lenkkeileväin) |
| partitiivi | lenkkeilevää | lenkkeileviä |
| akkusatiivi | lenkkeilevä; lenkkeilevän |
lenkkeilevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lenkkeilevässä | lenkkeilevissä |
| elatiivi | lenkkeilevästä | lenkkeilevistä |
| illatiivi | lenkkeilevään | lenkkeileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lenkkeilevällä | lenkkeilevillä |
| ablatiivi | lenkkeilevältä | lenkkeileviltä |
| allatiivi | lenkkeilevälle | lenkkeileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lenkkeilevänä | lenkkeilevinä |
| translatiivi | lenkkeileväksi | lenkkeileviksi |
| abessiivi | lenkkeilevättä | lenkkeilevittä |
| instruktiivi | – | lenkkeilevin |
| komitatiivi | – | lenkkeilevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lenkkeilevä- | |
| vahva vartalo | lenkkeilevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |