leviävä

Suomi

Verbi

leviävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä levitä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leviävä	leviävät
genetiivi	leviävän	leviävien (leviäväin)
partitiivi	leviävää	leviäviä
akkusatiivi	leviävä; leviävän	leviävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	leviävässä	leviävissä
elatiivi	leviävästä	leviävistä
illatiivi	leviävään	leviäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	leviävällä	leviävillä
ablatiivi	leviävältä	leviäviltä
allatiivi	leviävälle	leviäville
muut sijamuodot
essiivi	leviävänä	leviävinä
translatiivi	leviäväksi	leviäviksi
abessiivi	leviävättä	leviävittä
instruktiivi	–	leviävin
komitatiivi	–	leviävine