liehuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä liehua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liehuttava liehuttavat
genetiivi liehuttavan liehuttavien
(liehuttavain)
partitiivi liehuttavaa liehuttavia
akkusatiivi liehuttava; liehuttavan liehuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi liehuttavassa liehuttavissa
elatiivi liehuttavasta liehuttavista
illatiivi liehuttavaan liehuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi liehuttavalla liehuttavilla
ablatiivi liehuttavalta liehuttavilta
allatiivi liehuttavalle liehuttaville
muut sijamuodot
essiivi liehuttavana liehuttavina
translatiivi liehuttavaksi liehuttaviksi
abessiivi liehuttavatta liehuttavitta
instruktiivi liehuttavin
komitatiivi liehuttavine

liehuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä liehuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liehuttava liehuttavat
genetiivi liehuttavan liehuttavien
(liehuttavain)
partitiivi liehuttavaa liehuttavia
akkusatiivi liehuttava; liehuttavan liehuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi liehuttavassa liehuttavissa
elatiivi liehuttavasta liehuttavista
illatiivi liehuttavaan liehuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi liehuttavalla liehuttavilla
ablatiivi liehuttavalta liehuttavilta
allatiivi liehuttavalle liehuttaville
muut sijamuodot
essiivi liehuttavana liehuttavina
translatiivi liehuttavaksi liehuttaviksi
abessiivi liehuttavatta liehuttavitta
instruktiivi liehuttavin
komitatiivi liehuttavine