liennyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä lientyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liennyttävä liennyttävät
genetiivi liennyttävän liennyttävien
(liennyttäväin)
partitiivi liennyttävää liennyttäviä
akkusatiivi liennyttävä;
liennyttävän
liennyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi liennyttävässä liennyttävissä
elatiivi liennyttävästä liennyttävistä
illatiivi liennyttävään liennyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi liennyttävällä liennyttävillä
ablatiivi liennyttävältä liennyttäviltä
allatiivi liennyttävälle liennyttäville
muut sijamuodot
essiivi liennyttävänä liennyttävinä
translatiivi liennyttäväksi liennyttäviksi
abessiivi liennyttävättä liennyttävittä
instruktiivi liennyttävin
komitatiivi liennyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liennyttävä-
vahva vartalo liennyttävä-
konsonantti-
vartalo
-

liennyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä liennyttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liennyttävä liennyttävät
genetiivi liennyttävän liennyttävien
(liennyttäväin)
partitiivi liennyttävää liennyttäviä
akkusatiivi liennyttävä;
liennyttävän
liennyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi liennyttävässä liennyttävissä
elatiivi liennyttävästä liennyttävistä
illatiivi liennyttävään liennyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi liennyttävällä liennyttävillä
ablatiivi liennyttävältä liennyttäviltä
allatiivi liennyttävälle liennyttäville
muut sijamuodot
essiivi liennyttävänä liennyttävinä
translatiivi liennyttäväksi liennyttäviksi
abessiivi liennyttävättä liennyttävittä
instruktiivi liennyttävin
komitatiivi liennyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liennyttävä-
vahva vartalo liennyttävä-
konsonantti-
vartalo
-