liitävä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
liitävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä liitää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liitävä | liitävät |
| genetiivi | liitävän | liitävien (liitäväin) |
| partitiivi | liitävää | liitäviä |
| akkusatiivi | liitävä; liitävän | liitävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liitävässä | liitävissä |
| elatiivi | liitävästä | liitävistä |
| illatiivi | liitävään | liitäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liitävällä | liitävillä |
| ablatiivi | liitävältä | liitäviltä |
| allatiivi | liitävälle | liitäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liitävänä | liitävinä |
| translatiivi | liitäväksi | liitäviksi |
| abessiivi | liitävättä | liitävittä |
| instruktiivi | – | liitävin |
| komitatiivi | – | liitävine |