loimuttanut

Suomi

loimuttanut

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loimuttanut	loimuttaneet
genetiivi	loimuttaneen	loimuttaneiden loimuttaneitten
partitiivi	loimuttanutta	loimuttaneita
akkusatiivi	loimuttanut; loimuttaneen	loimuttaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	loimuttaneessa	loimuttaneissa
elatiivi	loimuttaneesta	loimuttaneista
illatiivi	loimuttaneeseen	loimuttaneisiin loimuttaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loimuttaneella	loimuttaneilla
ablatiivi	loimuttaneelta	loimuttaneilta
allatiivi	loimuttaneelle	loimuttaneille
muut sijamuodot
essiivi	loimuttaneena	loimuttaneina
translatiivi	loimuttaneeksi	loimuttaneiksi
abessiivi	loimuttaneetta	loimuttaneitta
instruktiivi	–	loimuttanein
komitatiivi	–	loimuttaneine
vartalot
vokaalivartalo	loimuttanee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	loimuttanut-